Luolassa seikkaillaan jämsäläisille tutuissa maisemissa  

Arto Koivumäki:

Luola,

Mediapinta 2022.

Erityisalojen asiantuntija Aapeli Koivu on tottunut koviin paikkoihin, ja sellaiseen hän jälleen joutuu. Kun Puolustusvoimat etsii salaista tuotantopaikkaa keksinnölleen, apuun saapuu Aapeli kaverinsa Paavo Niemen kanssa. Juuri oikeanlainen tila löytyy unohdetusta luolasta, mutta tietenkin myös muut tahot kiinnostuvat salaperäisestä hankkeesta.

Kyseessä on jämsänkoskelaisen Arto Koivumäen kesäkuussa 2022 ilmestynyt romaani nimeltään Luola. Se on mukaansatempaava seikkailu, jonka tarkempi juoni jääköön tässä salaisuudeksi.

– Alun perin sanoin kaikille että olen kirjoittanut dekkarin, mutta en ole enää lajityypistä ihan varma, ehkä tätä ei tarvitse sen tarkemmin luokitella. Ainakaan poliisidekkari tämä ei ole, päätin heti alussa etten halua kirjoittaa sellaista, Jämsän poliisissa työskentelevä vanhempi rikoskonstaapeli nauraa. Dekkari tai ei, niin jännitystä ja vauhdikasta menoa on luvassa.

Jämsän kirjasto on Artolle mieleinen paikka.

Luola on Arton toinen kirja, ensimmäinen Omenapuun suojassa ilmestyi kaksi vuotta sitten, ja siitä löydät juttua täältä: https://kulttuuritarinoitajamsasta.com/2020/10/27/omenapuun-suojassa-sakenoi-luovuus/

Itse asiassa esikoisteos pitää sisällään varsin konkreettisen sysäyksen Luolalle, nimittäin Biohazard-novellin.

– Se oli ensimmäinen kirjoitustehtäväni Jämsän työväenopiston luovan kirjoittamisen kurssilla syksyllä 2018. Sain siitä hyvää palautetta jo heti kurssilla, ja vielä myöhemmin Omenapuun ilmestymisen jälkeen. Pikkuhiljaa alkoi mielessä pyöriä ajatus novellin laajentamisesta, ja siitä se sitten lähti.

Jämsänkosken Ilveslinnan tienoo on tärkeä kirjan tarinan kannalta.

Kirjoitusprosessi kesti reilun vuoden, ja sitä tehtiin päivätyön ohella, ilman tarkkoja suunnitelmia ja aikatauluja. Kustantajan etsimisessä meni oma aikansa, ja lopulta tie kohtasi Mediapinnan kanssa, joka kustansi kirjan täyskustanteena.

Arto on myynyt kirjaa aktiivisesti itse, ja kauppa on käynyt hyvin. Vielä painosta kuitenkin on saatavilla, sitä voi kysyä Artolta suoraan, tai K-Market Viljasta, Jokilaakson luontaispuodista, sairaalan kanttiinista, Ruotsulan Hovista tai Ravintola Hallin Jannesta. Ja toki kirjastosta löytyy myös.

Kirjasta on kertynyt hyvää palautetta, ja nykyisin mies tunnistetaan katukuvassa aika hyvin. Arto on kirjoittanut kolumneja reilun vuoden ajan Jämsän Seutuun, mikä tietenkin myös vaikuttaa asiaan.

– Kyllä saa tulla juttelemaan, sehän on vain virkistävää! Mielelläni rupattelen ihmisten kanssa, mies hymyilee.

Kuva: Anni Koivumäki

Paikallisuus on Luolassa isossa roolissa, sillä se sijoittuu pääasiassa Jämsään. Vaikka kirjailijan vapautta onkin käytetty, oli helpottavaa kun ei kaikkia paikkoja tarvinnut keksiä itse. Erityisen tärkeä juonen kannalta on meille jämsäläisille tuttu Mellansuoran hiekkasiilo. Aivan kuten Arto, minäkin olen monta kertaa leikkinyt ajatuksella, mitä kaikkea kalliosta pilkistävien sinisten ovien takana voisikaan olla.

Arto pyrkii yleensäkin käyttämään paikallisia palveluita, ja niin on ollut nytkin. Kirjaa varten suunniteltu leimasin valmistettiin Kohu Korussa, Anni Koivumäen tekemät julisteet puolestaan painettiin Pasicopyssa, ja myös Jämsän kirjasto ansaitsee kiitosta positiivisesta suhtautumisesta. Ja aivan erityinen kiitos kuuluu jämsänkoskelaiselle kuvataiteilijalle Sirpa Suomiselle. (https://kulttuuritarinoitajamsasta.com/2021/08/29/sirpa-suominen-tuo-taiteellaan-esiin-aidon-ihmisen-ja-arjen/)

– Tutustuin Sirpaan luovan kirjoittamisen kurssin kautta, ja jossain vaiheessa aloin miettiä, miten hienoa olisi jos Sirpa tekisi kirjaan kansikuvan. Meillä oli heti hyvin samankaltaisia ajatuksia siitä millainen kuva olisi, ja yhteistyö oli erittäin sujuvaa ja helppoa. Etu- ja takakansien kuvat ovatkin herättäneet paljon huomiota ja kehuja.

Sirpalle kuvitustyö oli uusi aluevaltaus, mikä osoittautui erittäin mielenkiintoiseksi. Tekstin lukemisen jälkeen syntyi nopeasti muutama idea, joita pyöriteltiin yhdessä.

– Työskentelen pääasiassa öljyväreillä, mutta myös muste on tuttua, ja heti alusta saakka näin kansikuvan nimenomaan musteteoksena. Tätä oli hauska tehdä, ja voisin tehdä kuvituksia lisääkin, Sirpa pohtii.

Kuva: Anni Koivumäki. Kannen kuvitus on Sirpa Suomisen käsialaa.
Kuva: Anni Koivumäki

Jatkuuko Aapeli Koivun seikkailut tulevaisuudessa, sitä ei vielä tiedä kukaan. Kirjoittaminen kuitenkin jatkuu, se on varmaa. Aikomuksena on jatkaa syyskuussa starttaavalla työväenopiston luovan kirjoittamisen kurssilla. (Tässä kohtaa mulla on ilo kertoa, että olen kurssin ohjaaja, ja kerron mielelläni lisää jos kiinnostuit, puh. 040 5934688. Myös uudet ovat tervetulleita mukaan!) Mutta jotain muutakin on mielessä:

– Suunnittelen Neropattikatti-nimisestä hahmosta kertovaa lastenkirjaa. Ehkäpä se jossain vaiheessa näkee päivänvalon, Arto aprikoi.

Myös runojen kirjoittaminen kulkee Arton matkassa, sillä eräänlaisena sivuprojektina on jo pitkään olleet kuvarunot.

– Mun miniä Anni Koivumäki on taitava valokuvaaja, ja kirjoitan runoja hänen kuviinsa. Julkaisemme näitä Instagramissa nimellä aakoo_runokuvat.

Veikkaan, että Arton julkaisut eivät jää tähän, joten odotan jo innolla, mitä mies keksii seuraavaksi. Mutta ensin suosittelen lämpimästi kurkkaamista Luolan uumeniin, eikä lepääminen Omenapuun suojassa ole myöskään hassumpi idea.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.