Sirpa Suominen tuo taiteellaan esiin aidon ihmisen ja arjen

Työhuone jämsänkoskelaisen kerrostalon päädyssä on iso, se on tila, joka tulvii maalauksia, luonnoksia, mielenkiintoisia materiaaleja, kuten suurjännitekaapelia. Kyseessä on Sirpa Suomisen, 42, valtakunta, työskentelypaikka taiteelle.

Sirpa on paluumuuttaja, joka palasi synnyinseudulleen Jämsänkoskelle vuonna 2017.

– Asuin 18 vuotta pääkaupunkiseudulla. Moni asia johti siihen, että muutimme mieheni kanssa tänne takaisin, muun muassa se että kaipasin kotiseutuani, sen rauhaa ja luontoa.

Taiteilijan tie on myös yksi päätökseen vaikuttanut asia. Etelä-Suomessa Sirpa työskenteli Valiolla ja teki taidetta, mm. tilaustöitä, sivutoimisesti. Halu keskittyä enemmän taiteeseen oli kuitenkin kova, ja lopulta edessä oli ratkaisu.

– Tajusin että taide on se mitä haluan tehdä, olin usein ärtynyt kun en voinut panostaa siihen niin paljon kuin olisin halunnut. Jämsässä mahdollisuudet taiteilijana toimimiseen ovat paremmat – työskentelytilat ja galleriamaksut ovat edullisemmat, kuten myös alan opiskelumahdollisuudet.

Pian Jämsään muuton jälkeen Sirpa lähtikin opiskelemaan Oriveden opistoon kuvataiteita – koulutus osoittautui erittäin antoisaksi ja hyödylliseksi. Se innosti kokeilemaan eri menetelmiä, ja myös pohtimaan teemoja ja sisältöä tarkemmin.

Sirpa sai ensimmäiset öljyvärinsä jo lapsena, ja siitä se lähti. Öljyvärit ovat edelleen se ykkösjuttu, vaikka rinnalla kulkee paljon muutakin – mustetöitä, veistoksia, kollaaseja, installaatioita.

– Öljyvärin hitaus kiehtoo, sillä kuivuminen kestää, ja koen että se antaa aikaa työstämiseen ja pohtimiseen. Se on myös monipuolinen väline, mahdollistaa erilaiset kerrokset ja sävyt.

Monet muut materiaalit houkuttelevat myös, ja niistä voi syntyä vaikkapa veistoksellinen installaatio. Seinälaastia, kananmunankuoria, kankaita, harsoja ja hiekkaa on päätynyt Sirpan teoksiin. Peuran selkärangan nikamat vielä odottelevat viimeistä sijoituspaikkaansa. Koruja Sirpa on tehnyt kolmisen vuotta, ja komeilee työhuoneella pari lampunvarjostintakin. On ihmeellistä, mitä kaikkea suurjännitekaapelista saakaan tehtyä!

Luovuuden, oman vapaan ilmaisun toteuttaminen, tuo elämään paljon iloa, eikä päätöstä heittäytyä taiteen uralle ole tarvinnut katua. Eikä myöskään paluumuuttoa.

– Italialainen ystäväni oli meillä kesällä, ja hän ihasteli tätä luontoa ja maisemia, siinä sitten itsekin jälleen tajusi miten kaunista täällä on. On täällä kaikin puolin hyvä elää ja olla, lisäksi ystävät ja sukulaiset ovat lähellä.

Sirpan ensimmäinen oma gallerianäyttely, nimeltään Sydänvarjo – kuvia yksinäisyydestä oli Jämsän Kivipankissa toukokuussa 2021, sitä ennen hänen teoksiaan on ollut mukana yhteisnäyttelyissä sekä muun muassa Taikavakan ikkunassa.

– Kivipankissa sain kokea upeita keskusteluja kävijöiden kanssa. Oli hienoa huomata, miten maalaukseni onnistuivat herättämään ajatuksia ja tunteita.

Kivipankin näyttelyn teemat käsittelivät yksinäisyyttä ja ulkopuolisuuden tunteita, aihe joka on kiinnostanut pitkään. Ylipäätään voidaan sanoa, että taiteilijana Sirpa sukeltaa syvään päätyyn, ja nostaa esiin tummia, vaikeitakin aiheita. Maalausten tyyli on pääosin realistinen.

– Lähipiirissä tapahtuneet asiat ja tarinat, arkiset jutut, jotka liittyvät vaikkapa yhteiskunnallisiin epäkohtiin, inspiroivat. Haluan tuoda esiin aidon ihmisen siloteltujen kuvien sijasta, rypyt ja virheet saavat näkyä. Ei taiteen tarvitse olla kaunista. Nyt olen pyöritellyt noidankehä-ajatusta: eräs tuttavani ajautui velkaantumisen takia kurjaan kierteeseen, josta ei tuntunut löytyvän ulospääsyä. Saatan nähdä tällaiset asiat visuaalisesti, kuvina. Prosessin aikana voi tosin käydä niin, että lopputulos on jotain aivan muuta kuin alun perin ajattelin.

Sirpa myös opettaa kuvataiteita muun muassa Jämsän työväenopistossa, taiteen perusopetuksen parissa. Hän myös mielellään toteuttaa kursseja yksityisille ryhmille, mikä onnistuu kätevästi työhuoneella.

Sirpan monipuolinen luovuus ja syvällinen ajatusmaailma sykähdyttää, ja unohdunkin Sirpan seuraksi työhuoneelle tuntikausiksi. Katsottavaa ja ihasteltavaa riittää loputtomiin, enkä malta odottaa, koska Sirpan taidetta päästään seuraavan kerran näkemään Jämsässä. Toivottavasti pian!

sirpa.ss.suominen@gmail.com