Omenapuun suojassa säkenöi luovuus

Arto Koivumäki:

Omenapuun suojassa – Runoja ja Novelleja.

BoD 2020.

Olipa kerran nuori mies, Arto Koivumäki, joka päätti, että viisikymmentävuotiaana hän julkaisee kirjan. Tuolloin kyseinen ikä tuntui kovin, kovin kaukaiselta, mutta ajatus jäi mielen pohjille kytemään. Oikeastaan tähän kertomukseen liittyy vahvasti myös eräs suosittu runoilija, hersyvästä tyylistään ja murteestaan tunnettu Heli Laaksonen.

– Tapasin Helin, kun hän teki kirjaa Lauri Tähkä & Elonkerjuu -yhtyeestä vuonna 2006. Heli kannusti ihmisiä kirjoittamaan hänen kotisivujensa vieraskirjaan, ja sinne minäkin päädyin. Sitä kautta muodostui sellainen kymmenen hengen porukka, joka tutustui toisiinsa, ja yhteyttä ollaan pidetty siitä asti. He ovat olleet tärkeä vertaistuki, lukeneet ja kommentoineet tekstejäni. Juuri tämä sakki on yllyttänyt kirjan tekoon, jämsänkoskelainen Arto kertoo.

Syksy

Syksyllä kaikki värit on lähellä,

käsien ulottuvilla

Luonto luovuttaa ne tänään 

suurin toivein juuri sinulle

Käytä viisaasti;

vaali ja hoivaa,

niin kuin ainoaa omaa.

Ja jonain päivänä niistä kasvaa

vielä uusi ruusu

ja sen ylle suojaava omenapuu

Kesällä Arto sitten täytti 50, ja niinhän siinä kävi, että syksyllä yksi iso unelma toteutui. Esikoisteos Omenapuun suojassa putkahti painosta. Kirja koostuu runoista ja novelleista, joten se rimpuilee riemukkaasti ulos perinteisestä kategorisoinnista. Iso osa teksteistä on saanut sysäyksen Jämsän työväenopiston luovan kirjoittamisen kurssilta. Siellä annettuja kotitehtäviä käsitellään ryhmässä, niin proosaa kuin lyriikkaakin, ja juuri näitä tekstejä on mukana kirjassa. Tehtävien aiheet ovat moninaisia: luodaan henkilöhahmoja, dialogia, kirjoitetaan haikuja ja tankoja, käytetään valmiita tekstipätkiä tai tilanteita jne.

Ja tässä vaiheessa saan ilokseni kertoa, että minä olen tuon kyseisen kurssin ohjaaja. (Ja äärimmäisen ylpeä kaikista upeista kirjoittajista, joita olen saanut vuosien varrella opastaa! Jos kiinnostut aiheesta, kerron mielelläni lisää, johanna.suominen78@gmail.com.) Kun Arto vuonna 2018 tuli mukaan kurssille, hän taisi heti paljastaa kirjahaaveensa. Minä en epäillyt hetkeäkään, etteikö Arto ajaisi hommaa maaliin. Omaääninen, tuottelias kirjoittaja, jolla on luovuuden palo ja rohkeus heittäytyä kuvittelun maailmaan.

Teos on jo ehtinyt saamaan varsin innostuneen vastaanoton. Monelle Arton lähipiirissäkin kirja on ollut yllätys, mies ei nimittäin etukäteen huudellut asiasta. Arto kuuluu Jämsän poliisivoimiin, ja osa onkin yllättynyt nimenomaan siitä, että poliisi rustailee runoja.

– Kaipa ihmisillä on edelleen jonkinlainen kuva poliisista jäyhänä machomiehenä, johon ei ensimmäisenä liitetä runoutta. Tämä on aivan liian yksioikoinen käsitys kaikin puolin, onhan meitä poliiseja monenlaisia!

Tänään on hyvä päivä

Tänään on hyvä päivä

tehdä jotain toisin

Kerran elämässään

järisyttää

vähän

maailmaa

Tänään astun tavaratalon pyöröovikaappiin

ja matkustan hymyssä suin

kokonaisen ympyrän.

Mielikuvituksen ilo ja voima on ollut Artolle tuttua ihan aina, ja se onkin luonut pohjan kirjoitusharrastukselle. Kun vaikkapa lukioaikana piti kirjoittaa asiapitoisia tekstejä, karkasi ajatus kuvittelun puolelle helposti. Oli paljon hauskempaa pohtia, mitä kaikkea ehkä voisi tapahtua, mitä on jo kenties tapahtunut, kenelle, miten, mitä jos…

Luova kirjoittaminen onkin heittäytymistä, rajoista irrottamista. Tuoreessa kirjassa tämä näkyy hienosti esimerkiksi novellissa jossa tehdään pakkolasku Palsinajärveen, livahdetaan koiran nahkoihin tai ollaan vankina Thaimaassa.

Kirjassa on mukana Arton miniän, Anni Koivumäen ottamia taidokkaita luontokuvia. Niitä voi ihastella lisää esimerkiksi Instagramissa, annimannipalvelut tai aakoo_runokuvat.

– Reilu vuosi sitten sain idean, että voisin kokeilla miten mun runot sopisi yhteen miniän ottamien hienojen valokuvien kanssa, ja kyllähän ne yhdessä toimivat! Niin syntyi Instagramissa aakoo_runokuvat.

Mutta entäs jatkossa, saadaanko Arton tuotoksia lukea lisääkin kirjan muodossa? Kysymys on ehkä ennenaikainen, mutta jotain mielessä selvästi jo muhii.

– Noh, onhan mulla sellainen satuhahmo, Neropattikatti nimeltään… Tämä kissa on ollut perheensisäinen juttu jo pitkään, ja ajatus kuvitetusta lastenkirjasta on kyllä kiehtova, Arto paljastaa.

Mutta nautitaan nyt ensin rauhassa Omenapuun suojassa luovuudesta, tarinoista ja runoista. Ja mikä tärkeintä, jatketaan kirjoittamista!

Kirja ostettavissa tekijältä (mackoivu@gmail.com), Jämsän Suomalaisesta kirjakaupasta ja BoD:n verkkokaupasta: https://www.bod.fi/kirjakauppa/

(Runot ovat Arto Koivumäen kirjasta Omenapuun suojassa. Runokuvat: aakoo_runokuvat)

Arto K.

– Syntynyt Seinäjoella 1970.

– Muuttanut 1970-luvulla Jämsän Halliin. Lapsuus Hallin varuskunnan maisemissa. ”Olihan se aika ainutlaatuinen paikka elää ja kasvaa, omanlaisensa yhteisö. Monet mielenkiintoiset leikit!”

– Asuu Jämsänkoskella. Perheeseen kuuluu vaimo ja kaksi aikuista poikaa.

– Vanhempi rikoskonstaapeli Jämsän poliisissa. ”Päädyin tähän ammattiin oikeastaan sattumalta. Kun pääsin reserviupseerikoulusta, huomasin papereistani, että olin saanut alakohtaista työkokemusta muun muassa poliisin työstä. Jäin tätä miettimään, ja ajattelin että voisihan sitä pyrkiäkin poliisikouluun. Sitä ennen olin ajatellut kaupallista alaa, mutta niin minusta tulikin poliisi.”

– Harrastaa geokätköilyä, luonnossa liikkumista ja luovaa kirjoittamista. Julkaisi esikoisteoksensa Omenapuun suojassa lokakuussa 2020.

Neljän tien risteys

Olen ajanut sun vuokses

uhmalla

satoja kilometrejä.

Luu ulkona

kuu ainoana valona

En tullut silloin kun halusin

vaihdoin sen siihen, että piti

Nyt seison tässä 

neljän tien risteyksessä

Tähyilen sinun suuntaan.

Meidän väliin on jäänyt vain pari peltoa,

latoja,

unikoista kirjava piennar.

Kiehkurainen joenrantapolku.

Mutta vaikka kuinka katson

nousen varpaille,

kiipeän tammen oksille,

en erota sinua kunnolla

Näen vain tuulta hiuksilla,

varjoja kasvoissa,

ajan pyörteitä kivijalkaa vasten.

Metsätähden terälehden muotoisen kasteen

silmäkulmassa

Yhtäkkiä on jo ilta 

ilma muuttuu sameaksi

ja sinun hahmosi loittonee minulta jälleen

En saanut otetta kädestä

En kuivannut kyyneltä

En silittänyt vallatonta suortuvaista

Menit sinne, minne minä en voi tulla

usvapellon taakse,

oman unen maahan,

omaa tietä kulkemaan.

Minä jäin neljän tien risteykseen

Hetken olimme kuin 

kaksi peuraa pellolla vastakkain

huulet kosteina,

silmät suurina

ajovaloissa.

Höyry nousi kummankin turvista

kuin lupaukset uudesta kuusta

Hetken olimme

kuin sinä ja minä

ei ketään muita.

Kummisetä

Omenapuu kantaa

kolmea hedelmää.

Minä yritän

keksiä

niille nimiä

kummisetä kun olen

Kaikki on pieniä,

pääväriltään

vihreitä

yhdellä on punaiset posket.

Äiti seisoo tuolla nurmikolla

isästä

ei ole tietoakaan

Vanheneminen

Suden huokaus syysyössä,

jota ulvonnaksi moni luulee

Se on enää vain kutsu kuulle

Tule luokseni!

Tuo vielä vuoksi tullessasi

Peitä nousevaan veteen ja anna 

vajota syliin syvänteen.

Tyynnytä, tyynnytä, tyynnytä

Väritä maani kaikesta harmaasta

kuuloni luuloista kirkasta

Kostuta kielelleni yhdestä hunajapisarasta

ja poista turkkini

juoponnapeista

(Niin, ja jos vielä voit,

vie muutama kilo vyötäröltä pois)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.