Elämän syvyys ja kokemus ovat läsnä Päivi Riihisen taiteessa: ”Nyt on hyvä”

Päivi Riihinen

Kuvataidetta ja keramiikkaa

Galleria Kivipankki

avoinna 5.4.2022 saakka.

Näky on häikäisevä. Värit ovat kuin aalto, joka tulvii vastaan; suuret taulut pysäyttävät ensin, ja sen jälkeen huomaa kaiken muun, kuten erilaiset esineet, muodot, yksityiskohdat, kiehtovat ilmeet ja asetelmat. Päivi Riihisen näyttelyä Kivipankin alakerrassa voisi kutsua nimellä Kotiinpaluu, sillä siellä nähtiin taiteilijan ensimmäinen yksityisnäyttely vuonna 2003.

– En kuitenkaan halunnut nimetä tätä näyttelyä, enkä myöskään teoksia. En halua ohjata katsojan tulkintaa millään tavalla, jokaisen kokemus on aina oma, Päivi juttelee.

Esillä on maalauksia sekä keramiikkaa, ja eri tekniikoita aina rakukeramiikasta alkoholimusteeseen. Luonto on vahvasti mukana, mutta ei suinkaan perinteisten maisemamaalausten muodossa.

Paljon on tapahtunut Päivin ensimmäisen ja nykyisen näyttelyn välillä. Muotokielessä on yhä samaa herkkyyttä ja tunnetta, tietynlaista näkemyksellistä otetta. Kukkia on Päivin taiteessa ollut alusta saakka, mutta nyt niihin on toisenlainen kulma. Kukissa näkyy eletty elämä, draama ja syvyys, elämän ohikiitävyys.

– Myös kuolleissa kasveissa on oma viehätyksensä. Ylipäätään olen oppinut näkemään kauneutta asioissa missä niitä ei ehkä tavallisesti nähdä.

*Päivi näyttelyn avajaisissa 18.3.2022. Kuva: Päivin albumi.*

Päivi itse arvelee, että hänen tekemiseensä on vaikuttanut suuresti nykyinen asuinympäristö, Kuoreveden perukoilla, Elimäen kylässä sijaitseva Hattula. Koti on ollut siellä noin puolitoista vuotta. (Aiempaa tarinaa Hattulasta: https://kulttuuritarinoitajamsasta.com/2020/07/19/riihisen-paivin-taide-loysi-kodin-hattulasta/)

– Paikka on muokannut minua, hyvällä tavalla. Siellä on hiljaisuus ja rauha, aivan omanlainen maailmansa. Olen tavoittanut syvän yhteyden luontoon. Olen katsellut kuunvalossa kettua hangella, tähtikirkasta taivasta, ruokkinut lintuja ja muita eläimiä, ja koen suurta kunnioitusta sitä kaikkea kohtaan. On hyvä olla.

Suurin osa Kivipankin tauluista on akryylimaalauksia, mutta myös toisenlaista menetelmää on nähtävillä. Alkoholimusteella tehty sarja on jotain uutta.

– Tässä kiehtoo sen arvaamattomuus, tekniikkaa ei voi täysin hallita, ja se on hyvin vapauttavaa.

Tuttua sen sijaan on Päivin keramiikkataide, joka on ennenkin ihastuttanut monia. Ja niin on nytkin: salin keskellä eläinhahmot ovat sympaattisia, persoonallisia otuksia.

– Eräänlainen yllätyksellisyys liittyy myös keramiikkaan, ei voi koskaan tarkalleen tietää millainen lopputuloksesta tulee. Toki pitää suunnitella koko, kestävyys, millainen savi jne.

Tulevaisuudessa voi olla, että Päiviltä nähdään vielä isompaa kuvaa, sillä suuret taulupohjat, iso kädenjälki, houkuttelevat. Silloin kehollisuus pääsee vielä enemmän mukaan tekemiseen, ja kehon ja mielen ykseys näkyy selvemmin. Teoksen voisi tehdä vaikkapa tanssien.

Kun pohdimme taiteen syntyprosessia syvemmin, Päivi kiteyttää ajatuksensa:

– Mitään ei synny ponnistelemalla, vaan antautumalla. Taide alkaa epätasapainotilasta, joka lopulta johtaa mielen ja kehon ykseyteen.

Päivin teokset ovat vallanneet Kivipankin alakerran 5.4. saakka. Kaveriksi yläkertaan saapuu Aamu Elokannaksen maalauksia viikonlopuksi 1.-3.4. Joten silloin pääsee nauttimaan kahdesta eri näyttelystä yhdellä reissulla. (Aamusta juttua täällä: https://kulttuuritarinoitajamsasta.com/2021/05/22/aino-elokannas-kuvat-ovat-minun-kerrontaani/)