Aino Elokannas: ”Kuvat ovat minun kerrontaani”

Aino Elokannas: Diagnoosi F43.1

avoinna 30.6. saakka,

Jokilaakson Luontaispuodin Kammari.

Noin vuosi sitten Aino Elokannas innostui kuvataiteen tekemisestä ihan tosissaan, ja aiempi satunnainen piirtäminen ja maalaaminen muuttuivat aktiiviseksi harrastukseksi. Syttyi myös ajatus omasta taidenäyttelystä, aluksi vain hatara toive. Lopulta toive kantautui Jokilaakson Luontaispuodin yrittäjän Seija El Sayedin korviin, joka mielellään tarjoaa puotinsa pienen kahvilan, Kammarin, paikaksi taiteelle, etenkin nuorille tekijöille. Joten nyt Kammarissa on esillä kesäkuun loppuun saakka Ainon ensimmäinen taidenäyttely.

Näyttely nimeltään Diagnoosi F43.1 on värikäs ja vahva kattaus akryylimaalauksia. Se suorastaan kutsuu pohtimaan ja tulkitsemaan, miettimään teosten ihmishahmoja ja yksityiskohtia.

– Onhan tämä aika jännittävää, yksi haave mikä nyt toteutuu. Varovaisena unelmana on taiteilijan ammatti, 21-vuotias jämsänkoskelainen tunnustaa hymyillen.

Ainoa inspiroi ihmiset, etenkin erilaiset piirteet ja ilmeet kiehtovat. Ihmisessä on loputtomiin kiinnostavia puolia.

– Olen pyytänyt lähipiiriäni usein mallin hommiin, ovat onneksi suostuneetkin. Muutenkin perhe, poikakaveri, ystävät ja tuttavat ovat olleet tosi kannustavia, mikä tuntuu tietenkin hyvältä, Aino kiittelee.

Pohjimmiltaan teokset kumpuavat taiteilijan omista tunteista ja ajatuksista. Kuvat ovat Ainon kerrontaa, tapa käydä asioita läpi.

– Tunteiden pukeminen sanoiksi ei ole aina helppoa, joten tämä on mun tapani purkaa tunteita ja olotiloja. Kuvien tekeminen on minulle eräänlaista terapiaa. Haluan kuitenkin jättää tulkinnalle tilaa, jokaisella on vapaus nähdä kuvissa mitä itse haluaa.

Näyttelyn nimi viittaa traumaperäiseen stressihäiriöön, eikä nimen valinta ollut itsestään selvää. Toisaalta päätöksen vaikeus vahvisti tunnetta, että se oli oikea.

– Diagnoosi F43.1 on tälle juuri oikea nimi. Ja jos yksikin katsoja tavoittaa samastumispintaa taiteestani, olen hyvin onnellinen.

Parhaimmillaan taide voikin tarjota suuria elämyksiä niin tekijälleen kuin kokijalleen, se voi olla lohtua, iloa, toivoa, myötäelämistä – aivan kaikkia inhimillisiä tunteita. Taide on myös jakamista, vuorovaikutuksessa olemista. Vaikka Kammarin näyttely onkin Ainon ensimmäinen taidenäyttely, on hänen teoksiaan ollut ennenkin esillä, nimittäin Instagramissa. Sieltä jämsänkoskelaisen taidetta löytyy nimellä aamunvarit. Kuvat ovat herättäneet kiinnostusta ja positiivista palautetta, ja tauluja on mennyt myös kaupaksi.

Positiivista palautetta antaa myös Liisa Willman, joka saapui tutustumaan näyttelyyn ystävänsä vinkkaamana.

– Ensimmäisenä huomio kiinnittyy vaikuttaviin väreihin, teokset ovat luonnollisia, mutta hyvällä tavalla erikoisia. Hahmojen katseet kertovat paljon, heti välittyy se mitä kuvataan. Nämä herättävät katsojassa omia muistoja, ajatuksia. Näissä riittää pohdittavaa, Liisa ihastelee.

*Tämä valikoitui Liisa Willmanin lempiteokseksi*. *”Todella ilmeikäs kuva, tykkään.”*

Lähihoitajaksi kouluttautuneen Ainon tulevaisuudenkuviot ovat vielä auki. Aika näyttää, mihin asti kuvataide vie. Luovuus ja taide tulevat kuitenkin todennäköisesti olemaan osa elämää tavalla tai toisella. Ai niin, onhan Ainolla eräs toinenkin aiheeseen liittyvä harrastus, joka jättää kirjaimellisesti pysyvät jäljet.

– Joo, teen stick and poke -tatuointeja. Eli siis tatuointineulalla pieniä tatuointeja, lähinnä itselleni. Muutamia olen tehnyt myös kavereille. Se on hauskaa puuhaa.