Ahven ui verkkoon ja takaisin keikkalavoille

Todennäköisesti tunnistat tyypin; itsekkään törttöilijän, sellaisen röyhkeän öykkärin, eli siis maskipaskiaisen. ”Eteen leikkaa jonossa tai niskaan hengittää (…) ei maski miestä pahenna, mutta ei paskiaista paranna.” Olet saattanut kuulla netissä tai radiossa tarttuvan rallin, jossa kyseisestä kaverista lauletaan. Sehän on tietenkin jämsäläislähtöisen Ahvenen uusi biisi, ja samalla bändin paluu parrasvaloihin.

– Noin viisitoista vuotta tässä on ollut taukoa, mutta nyt on jälleen kova into päällä. Onhan se kivaa soitella jätkien kanssa pitkästä aikaa, onkin jo ollut ikävä tätä bändileikkiä. Sinkku on otettu hyvin vastaan, ja uutta musaa on tulossa. Myös meidän vanhoja kappaleita julkaistaan suoratoistopalveluissa, kertoo Ville Levaniemi, joka hymyilee auringonpaisteessa Jämsän Äijän Aukiolla. Hymyyn on montakin syytä, kuten se että hetki sitten lyötiin lukkoon keikka Akuliinassa. Joten perjantaina 23.7. vanha kunnon Ahven nousee lavalle kotikonnuillaan Jämsässä.

Kaverukset Ville, Sami Frosterus, Kalle Kauppinen ja Vesa Savio innostuivat lukioaikoina bändimeiningistä siinä määrin, että lopputuloksena syntyi Ahven. Nimen syntytarinaa Ville ei tarkalleen muista, mutta aakkosjärjestykseen sekä silloiseen treenipaikkaan, Jämsän Ahvenlammeen se luultavasti liittyi. Täysillä vedettiin musiikkia monta vuotta, kunnes homma alkoi hiljentyä 2005 vuoden kieppeillä elämän tuomien kiireiden ja muuttojen myötä.

”*On kyllä hienoa päästä keikalle Akuliinaan, toivottavasti muitakin keikkoja saadaan sovittua Jämsään”, Ville iloitsee.*

Kun kysyn miten bändin musiikkia voisi kuvailla, Ville miettii hetken.

– Eiköhän tämä ole melodista suomirokkia, välillä vähän kokeilevaa, sellaista kokeilevahkoa, mies tuumii. Maskipaskiaisen lisäksi eetteriin on hetki sitten täräytetty uudelleen editoitu versio vanhasta kappaleesta A-rapun kolumnisti. Se tarjoaa hieman toisenlaista meininkiä kertoen samalla bändin taitavuudesta ja monimuotoisuudesta.

Jämsä on edelleen bändille rakasta kotiseutua, vaikka porukka hajaantuikin ympäri Suomea. Toiveissa on, että esiintymisiä saataisiin kesällä tehdä enemmänkin. Vanhat fanit ovat riemastuneet comebackista, ja Ville toivookin että tämä ”lievästi keski-ikäistynyt faniporukka” löytäisi tiensä myös keikoille.

– Ja tietenkin myös kaikki uudet kuulijat otetaan ilolla vastaan! Kova meno meillä on aina ollut keikoilla, ja sama meno jatkuu.

*Keikalla Jämsän nuorisotila Bunkkerissa vuonna 2000. Kuva: Matti Järvi.*

*Jämsän Hiidenkirnussa vuonna 2005. Kuva: Ahvenen albumi.*

Alusta asti oli selvää, että pääpaino on omassa musiikissa. Sanoituksista vastaa Tampereella asuva Ville, joka kertoo poimivansa ideoita sieltä ja täältä, kehittelevänsä tarinoita ihmisistä ja erilaisista tilanteista.

– Vanhoissa kappaleissa on monenlaisia ihmiskohtaloita, kotiseuturakkautta ja realismia. Fiktiota siis, keksittyjä juttuja joihin on kimmoke saattanut tulla vaikkapa vastaan kävelleestä ihmisestä. Ville myös säveltää, tosin lopulliset muokkaukset tehdään yhdessä bändin kanssa.

Ahvenen aktiivinen kausi ajoittuu vuosille 1999–2004, jolloin keikkailtiin paljon etenkin Jämsässä. Bändi oli paikkakunnalla melkoisen tunnettu ja keräsi vankan faniporukan. Yksi isoimmista jutuista on mieleen jäänyt Ilosaaren Pop-Juhannus vuonna 2002.

– Festaritunnelmasta ja rokkenrolljuomasta oltiin ehditty nauttia ennen keikkaa huolella, ja ainakin omiin korviin meidän soitto kuulosti ihan karsealta. Mutta hyvin sekin vissiin lopulta meni. Tulenkantajat-bändiltä hajosi basso, ja lainattiin heille meidän soitinta, muistan että basisteista otettiin joku yhteiskuvakin, Ville naureskelee.

*Ilosaaren Pop-Juhannus 2002. Kuva: Ahvenen albumi.*

*Tulenkantajien basisti J. Karttimo ja Ahvenen Vesku Ilosaaren rokkitunnelmissa 2002. Kuva: Ahvenen albumi.*

Omakustannelevyjä ehdittiin julkaista 2000-luvun alussa, cd-levyn muodossa tietenkin. Musiikin tekemisen jättimäinen muutos viime vuosina on itse asiassa yksi syy siihen, miksi Ahven nyt tekee paluun.

– Mua kiehtoo valtavasti nykyajan mahdollisuudet tehdä ja julkaista musiikkia. Jo viime kesänä löysin GarageBand -ohjelmiston, ja hurahdin hommaan täysin. On kiinnostavaa mitä kaikkea nykyään voi tehdä, miten kaikki on muuttunut.

Nyt Ahven onkin uinut verkkoon ihan tosissaan, ja bändin voi bongata esimerkiksi Spotifysta ja YouTubesta sekä sosiaalisesta mediasta. Musiikkia ei tehdä turhan vakavasti otsa rypyssä, mutta toisaalta kunnianhimoakin on. Radiosoittoja on tullut ihan kivasti eri kanavilla, ja uutta musiikkia tehdään ja julkaistaan suurella palolla. Ja se on hyvä uutinen, sillä Ahvenen letkeää meininkiä on todellinen ilo kuunnella.