Etäyhteydet alkavat olla kunnossa. Kamera kuvaa, tietokoneen kautta kuuluu huhuilua, ja niin Ravintola Patapirtin kotoisaan pirttiin on muodostunut pienimuotoinen studio. On maanantai-ilta, ja Femmineon harjoitukset ovat alkamassa.
Koronarajoitukset eivät suinkaan ole lannistaneet jämsäläistä naiskuoroa, joka on sitkeästi jatkanut laulamista, mutta hieman toisenlaisella tavalla. Käytössä on eräänlainen hybridimalli.
– Pieni joukko kokoontuu tänne Patapirttiin, jonne kasailen studion. Loput laulajista on mukana etäyhteyden kautta. Ihan hyvin tämä on toiminut, on tämä parempi vaihtoehto kuin se ettei treenata lainkaan, kuoronjohtaja Jooa Sotejeff-Wilson kertoo.
Palo laulamiseen on niin luja, että uudenlainen tapa treenata on otettu ilolla vastaan. Maskien käyttökään ei haittaa, vaikka se omat haasteensa tuokin. Koronaturvallisuuteen panostetaan, ja isossa pirtissä neljä laulajaa pystyy hyvin pitämään turvavälit.
Femmineo juhli viime vuonna 25-vuotista taivaltaan, ja syksystä 2020 ohjaksissa on ollut jyväskyläläinen Jooa. Hän on vahvan musiikkitaustan omaava freelancer, jolla on musiikkipedagogin opinnot Jyväskylän yliopistossa loppusuoralla, eikä Femmineo suinkaan ole ainut kuoro jota hän johtaa. Yhteensä vetovastuulla on neljä kuoroa, ja lisäksi varajohtajan titteli Jyväskylän ammattikorkeakoulun Cantinovumissa.
– Femmineo teki heti vaikutuksen positiivisella tekemisen meiningillä, asiat halutaan tehdä hyvin, mutta ei ryppyotsaisesti. Tämä on kunnianhimoinen porukka, kuorolaiset ovat sitoutuneita ja aktiivisia, Jooa kehuu.
Tällä hetkellä kuorossa on parikymmentä naista, ja uudet jäsenet ovat tervetulleita. Jos tunnet pienenkin kuorokärpäsen pureman, tai edes pikkuisen houkutuksen, ota yhteyttä Jooaan workingjooa@gmail.com.
Ohjelmisto on laaja; on naiskuorolle sävellettyjä kappaleita, taidemusiikkia, perinteisempää kansanmusiikkia – vaikka mitä! Femmineon riveistä löytyy myös Casio-kvartetti, joka harjoittelee ja esittää omaa ohjelmistoaan.
Patapirtin emäntä, Tarja Uusipaasto, on harrastanut kuoroa 8-vuotiaasta asti. Femmineo on tuttu sen alkuhetkistä saakka, ja porukan merkitys on iso.
– Laulaminen on voimaannuttavaa, se on ollut mulle aina tärkeää. Kuorossa laulaminen tarjoaa parhaimmillaan mielettömän kokemuksen siitä, että on osa täydellisesti yhteen soivaa soitinta, sen hetken tunnistaa heti. Koko keho hengittää laulua.
Myös Minna Warwick tunnistaa tunteen. Kun Minna muutti takaisin Suomeen vuonna 2010, oli selvää että kuoroon pitää päästä. Sveitsissä hän lauloi ruotsalaisessa kuorossa, ja rakasta harrastusta piti päästä jatkamaan.
– Laulaminen on mulle rentoutumista. Se on vapauttava tunne, helpottaa stressiä. Ja onhan tämä yhteisöllisyys mukavaa.
Musiikin merkitys ja yhdessä laulamisen ilo välittyvät myös treenien tunnelmasta. On selvää, että tällä porukalla on hauskaa. Jooa on johtaja, jota arvostetaan ja kuunnellaan, ja joka pitää homman hallussa. Tästä hän saakin ryhmältä kehuja; ammattitaitoinen, kannustava mutta osaa myös pitää kuria.
Kun kysyn mikä johtamisessa on parasta, Jooa miettii hetken.
– Tähän liittyy niin paljon asioita joista pidän. Tykkään perustreenistä, yksityiskohtien viilaamisesta, siitä miten stemmat alkavat pikkuhiljaa hahmottua musiikiksi. Ja toki esiintyminen on hienoa. Kuoro on kuin elävä organismi, soiva yhteisö.
On kunnia olla mukana kuoron harjoituksissa, ja päästä näkemään ja kuulemaan miten kappale pala palalta nivotaan yhteen. Stemmoja nauhoitetaan, jotta niiden avulla voi harjoitella kotona.
Kuorolaulu on hyvin kehollista, mitä ei ehkä ihan heti tule ajatelleeksi. Aluksi avataan kroppaa, tehdään liikkeitä jotka herättelevät keskivartaloa, samalla kun avataan ääntä. Jooa toteaakin, että itse asiassa koko kroppa laulaa.
Työn alla on uusi tuttavuus, Soila Sariolan Soi! Soi! Soi!, ja heti ensimetreiltä saan hämmästyä. On uskomatonta miten nopeasti kappale saadaan haltuun, miten se syvenee kerta kerran jälkeen ja kuinka eri äänialat alkavat soida yhdessä. Hetkittäin jopa liikutun musiikin äärellä, miten kauniilta voi ihmisääni kuulostaa! Yksityiskohtia on paljon, välillä mietitään miten G saadaan kiinni, kannatellaan pitkiä säveliä, lauletaan aurinkoista aata ja vaihdetaan tahtilajia.
Kun ihmettelen ääneen miten taitavia femmineolaiset ovat, Tuija von Konow kommentoi hienosti:
– Meissä jokaisessa on kaikki sävelet.
Välillä Jooa varmistelee miten homma sujuu etäyhteyden päässä, ja hyvinhän se tuntuu sujuvan. Yksi kuorolainen ruudun toisella puolella on Milla Sinivuori-Hakanen, jonka mukaan treenaaminen onnistuu myös etäyhteyden kautta tehokkaasti.
– Hyvä puoli on se, että omaa stemmaa voi halutessaan vaikka samalla soittaa itse, ja toisia kuunnellessa havainnollistuu myös tosi hyvin se, miten johtajan neuvomat laulutekniset asiat vaikuttaa saundiin ja puhtauteen. Hyvä että näinkin voi treenata, ja onhan se sitten ihan huippuhienoa kun saadaan vihdoin olla kaikki koolla!
Esiintymisen suhteen on monenlaisia suunnitelmia: korona hankaloittaa tilannetta, mutta tulevaisuuteen suhtaudutaan optimistisesti. Jämsän Muistiyhdistyksen konsertti Vitikkalan koululla siirtyi keväästä syksyyn. Kesälle on suunnitteilla kolmen konsertin sarja, ja kesäkuussa edessä on Sulasolin Laulu- ja soittojuhlat Jyväskylässä.
– Syksylle on tiedossa Benjamin Brittenin kuoroteos A Ceremony of Carols, yhdessä harpistin, diskanttikuoron ja sopraano- ja mezzosopraanosolistin kanssa, Jooa paljastaa.
Kannattaa ottaa seurantaan Femmineon Facebook-sivut, jossa ilmoitellaan muun muassa tulevista tapahtumista, https://www.facebook.com/femmineo
Ja heti kun se vain on mahdollista, menkää ihmeessä kuuntelemaan, miltä Femmineo oikeasti kuulostaa. Uskallan luvata, että se kuulostaa järisyttävän hyvältä.
Kulttuuritarinoita Jämsästä 