Jo pikkupoikana Reko Himanen vietti aikaa lavasteissa, katsomoissa, lavoilla ja takahuoneissa – eli ja hengitti teatteria. Kirmaili saleissa, auttoi siinä missä pystyi, seurasi miten äiti ja isä harjoittelivat, lukuisia iltoja ja päiviä. Ja lopulta esiintyivät, valloittivat parrasvalot. Joten sinänsä ei mikään kovin suuri yllätys, että Rekosta tuli lopulta teatterin ammattilainen.
Jos vähänkin seuraa jämsäläistä kulttuurielämää, nimi Himanen on takuulla tuttu. Nykyään se liittyy erityisesti Teatteri Tenhoon sekä Jämsän Kesäteatteriin. Teatteria on tehty vuosikausia, suurella palolla.
Mutta miten Reko itse päätyi lavalle, on mielenkiintoinen tarina. Natiaisena, pienenä koululaisena hän nimittäin pelasi jalkapalloa, mikä olikin oikein mieluisa harrastus.
– Pelaaminen oli kivaa. Mutta valmentajasta en tykännyt, huusi meille ja vaatimukset olivat aika kovat. Niin minä sitten lopetin jalkapallon. Sen jälkeen kokeilin painia, mutta ei se oikein lähtenyt. Tuskailin kotona vanhemmille, että keksikää mulle joku harrastus. He sitten heittivät että haluatko lähteä kokeilemaan teatteria. Kyllä, halusin.
Vanhemmat, Päivi ja Reijo Himanen olivat mukana J+J Teatterissa, Jämsän Hiidenkirnussa, ja niin Hiidenkirnun lavalle kiipesi myös pieni poika Reko. Näytelmä oli Kalle Päätalon Susipari.
– Jäin koukkuun heti. Muistan kyllä, miten ajattelin että tässä se mun harrastus nyt on. Siitä asti on teatteria tehty, melkein 20 vuotta.
Lapsena Reko oli ujo ja vetäytyvä, eikä ehkä olisi ensimmäisenä arvannut, että poika päätyy estradille. Rooli on kuitenkin aina ihan toinen juttu, ja itse asiassa moni esiintyvä taiteilija on kertonut ujoudestaan. Myös Rekon veljet ovat näytelleet, ja Himosteatterissa koko perhe on ollut yhtä aikaa lavalla.
Myös isovanhemmat ovat olleet aktiivisia näyttelijöitä, joten teatteri tosiaan on syvällä perimässä. Itse asiassa yksi vaikuttavimpia näyttelijäsuorituksia on Rekon isänisän selviäminen sodassa.
– Pappa joutui saarroksiin, ja häntä ammuttiin. Pappa näytteli kuollutta, ja onnistui siinä niin hyvin, että se pelasti hänen henkensä. Venäläiset sotilaat tulivat tutkimaan ”vainajan” taskut, veivät kengät ynnä muuta. Pappa oli ainut suomalainen, joka selvisi siitä tilanteesta hengissä.
Teatteri-ilmaisun ohjaajaksi 27-vuotias jämsäläinen valmistui Kokkolan ammattikorkeakoulusta vuonna 2018. Opiskelun jälkeen paluu Jämsään tapahtui luontevasti. Opintoihin kuului ohjaustyö, joka Rekon oli helpoin toteuttaa kotikonnuillaan, sillä Himasten perustama Teatteri Tenho oli jo toiminnassa. Tenho vuokrasi tilan Jämsän keskustasta, ja Rekon ensiohjaus Leikkimurha näki päivänvalon 2016. Sittemmin teatteri osti oman tilan Säterintieltä, jossa onkin siitä asti ollut aktiivista toimintaa. Ohjaajan puikoissa Reko on nähty jo monta kertaa.
– Tykkään ohjaamisesta yhtä paljon kuin näyttelemisestä. Ohjaaja näkee kokonaiskuvan, kannustaa ja nostaa muita. Haluan olla innostaja; innostunut ilmapiiri on kaikista luovin ja tehokkain.
Ohjaamista Reko on tehnyt myös nuorten parissa, ja nyt päättyi kolmas vuosi J+J Teatterin nuorten ryhmä NuTen vetäjänä. Syksyllä homma jatkuu, jolloin toteutetaan Kiljusen herrasväestä kertova näytelmä. Hän toimi nuorten parissa myös päättyneen James Koskisen hankkeen toiminnanohjaajana.
– Pidän nuorten energiasta ja innosta, tekemisen meiningistä. Kesällä vedän Tenhon teatterileiriä, mikä toteutetaan yhteistyössä 4H:n ja Jämsän nuorisopalveluiden kanssa 14.–18. kesäkuuta.
Kaikesta huomaa, että mies tekee teatteria täysillä ja suurella sydämellä. Se mihin ryhdytään, tehdään kunnolla. Jämsään palaaminen ei ole kaduttanut, ja kotikaupunki saakin paljon kehuja.
– Sopivan pieni, ja sopivan iso. On mahdollisuus asua keskustassa tai maaseudun rauhassa, palvelut ovat riittävät ja luonto upea. Niin ja se pitää vielä sanoa, että mun mielestä ollaan menty koko ajan valoisampaan suuntaan, halutaan aidosti kehittää tätä kaupunkia.
Korona on tuonut Himasten, kuten muidenkin, tekemiseen roppakaupalla ongelmia. Näytelmiä on peruuntunut ja siirtynyt, ja tunnelmat ovat olleet melkoisen epätoivoiset. Viime kesänä tenholaiset ottivat vetovastuulleen Jämsän Kesäteatterin toiminnan Sähkökoskella, ja vaikka esitykset pystyttiin pitämään rajoitukset huomioiden, oli koronan vaikutus katsojamääriin valtava. Mutta nyt olo on toiveikas.
– Joo, nyt harjoitellaan kovaa vauhtia Vuokravaimoa, jonka ensi-ilta on 4.7. Toivottavasti esityskausi toteutuu, ja tulossa on vilkas teatterikesä!
(Samaa toivon minäkin, enkä malta odottaa että pääsen katsomoon nauttimaan. Vuokravaimosta on tulossa blogiin vielä juttua lähempänä ensi-iltaa.)
Kun kysyn, mikä on mielenkiintoisimpia rooleja joita mies on tehnyt, saan vastaukseksi Vuokravaimon. Siinä Rekolla on kolme eri roolia, jotka vaativat omanlaisen paneutumisen. Homma on haastava, ja juuri siitä syystä mieluinen. Myös vuonna 2018 tehty monologi Erään nyrkkeilijän muotokuva on jäänyt mieleen.
– Olisi vielä joskus mukavaa tehdä monologi, vaikka jokin humoristinen. Nyrkkeilijä oli rankka, paljon vakavia aiheita, väkivallan uhkaa, traumoja. Se oli hieno juttu toteuttaa.
Kaikenlaiset tunteet ovat teatterin tekemisessä läsnä, ne ovat eräänlaista polttoainetta, ydintä. Tunteita käsitellään, analysoidaan ja niihin upotaan. Yhteishenki, ilmapiiri ja tunnelma ylipäätään vaikuttavat tekemiseen, ja siihen saadaanko produktio onnistuneesti maaliin vaiko ei.
– Yhteisöllisyys on iso syy siihen, miksi tätä jaksaa vuodesta toiseen. Olen saanut kerta toisensa jälkeen olla osa upeaa porukkaa.
Jämsäläinen teatterikenttä ylipäätään saa kiitosta. Ilmapiiri on kannustava, ja yhteen hiileen puhalletaan. Esimerkiksi Rekon vanhemmat ovat olleet mukana kaikissa Jämsän alueen eri teattereissa.
Yhteisöllisyyden lisäksi Reko puhuu mielellään teatterin tasa-arvosta. Kaikki ovat tervetulleita harrastamaan; iästä, taustasta, ammatista ym. riippumatta. Kaikki ovat samalla viivalla.
– Ohjaajana kohtelen jokaista samalla tavalla, eteenpäin kannustaen. Esimerkiksi oma äiti ei ole lavalla äiti, vaan yksi näyttelijöistä.
Miksi Reko sitten on lumoutunut näyttelemisestä, on vastaus nopea ja varma.
– Tykkään tutkia ihmisiä ja itseäni. Olen tarkkailija, ehdottomasti. Näyttelemisen ideana on pystyä ilmentämään uskottavasti toista ihmistä, pohdin aina roolia paljon ja syvästi.
Yksi haave Rekolla näyttelemisen suhteen on; olisi kiva päästä mukaan tv-sarjaan tai elokuvaan, kokeilla millaista se olisi. Teatterin saralla kauhua olisi kiehtovaa joskus tehdä. Myös jännitys ja nykydraama kiinnostavat, ja itse asiassa ensi syksynä Tenhon lavalle onkin tulossa Agatha Christien dekkariin pohjautuva Hiirenloukku. Näin katsojan ominaisuudessa innostun suuresti jännityksestä, ja etenkin kauhusta! Ehkä joku päivä näen Jämsässä kunnon kauhuteatteria, mutta sitä ennen haluan ehdottomasti nähdä, miten jämsäläisten käsissä Christien klassikko taipuu.
Vaikka taloudellisessa mielessä mies on uravalintaa joskus joutunut pohtimaan kriittisestikin, on toisaalta olo varma: Reko on juuri siinä missä pitääkin, tekee juuri sitä mitä hänen kuuluu tehdä. Olen nähnyt Rekon esiintymässä lukuisia kertoja, ja voin täysin allekirjoittaa edellisen. Varma ja huolellinen näyttelijä, joka taipuu moneen – ehdottomasti yksi Jämsän seudun teatterialan kantavia voimia. Teatteri on tapa elää, ja sen parista löytyi rakkauskin muutama vuosi sitten.
– Koen työni mielekkääksi ja antoisaksi, saan siitä paljon. Olen onnellinen.
https://www.jamsankesateatteri.fi/
Himasen Reko
– Syntynyt Jämsässä 1993.
– Koulutukseltaan teatteri-ilmaisun ohjaaja.
– Jämsän Kesäteatterin ja Teatteri Tenhon taiteellinen johtaja.
– Toiminut paljon nuorten parissa, kuten J+J Teatterin nuorten ryhmän ohjaajana ja James Koskisen vapaapäivä -hankkeen toiminnanohjaajana.
– Ollut perustamassa Jämsän ensimmäistä improvisaatioteatteri-ryhmää
nimeltään Epätoivo iskee!
– Harrastaa muun muassa kestävyysjuoksua, musiikkia, kalastusta, jääkiekkoa ja kuntosalilla käymistä.
Kulttuuritarinoita Jämsästä 