Piippa Mutikaisen elämässä on kääntynyt uusi sivu. Tulevaisuus on kutkuttavan jännittävä, ja ennen kaikkea aivan uudella tavalla vapaa. Päivätyö kuvataiteen opettamisen parissa on eläköitymisen johdosta nyt takana, mutta toimettomana ei tämä jämsäläistaiteilija aio takuulla olla, sillä ainakin kuvataide ja jooga pysyvät matkassa entistä väkevämmin.
– Joogan opettamista jatkan toki entiseen malliin, jooga on erittäin tärkeä osa elämääni. Kuten myös taiteen tekeminen, johon nyt saan keskittyä ihan eri tavoin kuin ennen. Jooga ja taide ovat yhteydessä, kuvat ovat siellä; mielen, rauhan ja hiljaisuuden takana, Piippa juttelee työhuoneellaan Pikku Galleriassa.
Moni muistaa Pikku Gallerian kesänäyttelyistään, mutta nyt se toimii ainoastaan Piipan omana työhuoneena. Valmiita sekä keskeneräisiä maalauksia, installaatioita ja taiteilijatarvikkeita on intiimi tila täynnä, ja tunnelma suorastaan tihkuu luovuutta ja väriä.
– Tässä on työn alla monenlaista, tällä hetkellä etenkin viiva kiehtoo. Viivan monimuotoisuus, sen muotomaailma puhuttelee. Miten elävä, ja luova viiva voikaan olla. Ja jonkinlainen kultakausi tässä on ollut meneillään, lehtikultaa olen käyttänyt aika paljon viime aikoina. Kirkkotaide on lähellä sydäntäni, löysin upean ikonikirjan josta olen ammentanut. Imen vaikutteita kirkkotaiteen kauneudesta, siitä kaikesta visuaalisuudesta, vaikka en itse teekään ikoneita tai uskonnollista taidetta.
Tarkoitus oli lähteä Roomaan kiertelemään muun muassa kirkkoja, mutta nykyisestä koronatilanteesta johtuen reissaaminen siirtyy tulevaisuuteen. Rooma on tuttu kohde, jossa Piippa on käynyt usein, ja matkamuistoina on syntynyt muun muassa katusoittajiin liittyvä näyttely.
Tänä vuonna Piippa on ollut mukana näyttelyissä Helsingissä sekä Tampereella, ja lisäksi Jyväskylässä Galleria Hopassa oli hänen yksityisnäyttelynsä. Ensi kesänä vuorossa on Kaapelitehtaan biennaali, jota silmällä pitäen teoksia työstetään paraikaa.
Taiteilijuutta on takana 30 vuotta, eikä palo tekemiseen ole ainakaan vähentymään päin. Minä olen tutustunut Piipan taiteeseen ensimmäistä kertaa yli 15 vuotta sitten, ja ihastuin välittömästi hänen monimuotoisiin, ajatuksia herättäviin teoksiin. Myös Piipan aurinkoinen persoona hurmasi minut heti.
Piippa on aina tykännyt tehdä monenlaista, kokeilla erilaisia tekniikoita, tyylejä, inspiroitunut monista eri teemoista. Joskus teokset hehkuvat värejä, joskus taas kuljetaan harmaan sävyissä, tehdään hyvin graafista jälkeä, maalataan pienellä tai isolla otteella. Itse pidän valtavasti etenkin Piipan voimakkaista, väriä tulvivista teoksista. Oikeastaan parasta on se, ettei etukäteen voi koskaan tietää, millaista taidetta tällä kertaa on syntynyt, joka kerta näyttelyssä on esillä jotain erilaista, täysin uutta.
Alun perin taiteilijan tie alkoi veistoksilla, ja edelleen kolmiulotteisuus viehättää. Tämä näkyy muun muassa installaatioissa.
Aiheet kumpuavat usein luonnosta, esimerkiksi Päijänne merkitsee Piipalle paljon, ja se onkin innoittanut kokonaiseen näyttelyyn. Myös lintuja esiintyy monissa teoksissa. Lisäksi ihminen ja naiseus ovat olleet kantavia teemoja läpi vuosien.
Kierrätysmateriaalien hyödyntäminen on alusta asti kuulunut Piipan taiteeseen.
– Joo, varastossa on nytkin vaikka mitä, esimerkiksi työtakkeja, huopaa, dioja, vanhoja astioita, vhs-kasetteja. Koskaan ei voi tietää mitä kaikkea vielä tulee tarvitsemaan!
Seppolan koulun purkutyömaalta Piippa kävi pelastamassa lasitiilet, ja toivoo että joku päivä ne löytävät uuden paikan jossain muussa rakennuksessa, tai että ne hyödynnetään vaikkapa ympäristötaiteeseen.
Myönteisyys ja harmonisuus ovat aina olleet Piipan taiteen lähtökohtia.
– Haluan välittää ihmisille kaikkea hyvää ja kaunista, inhimillisyyttä, armollisuutta myös itseä kohtaan. Hyvin nöyränä teen tätä työtäni. Ja olen ehdottomasti positiivisuuden kannalla, valosta saan voimani.
https://www.piippamutikainen.com/
Kulttuuritarinoita Jämsästä 