Ensimmäisenä kun astuu tilaan, huomaa valon. Sitä tulvii sisään isoista, järvelle avautuvista ikkunoista, sitä hehkuu maalauksista; seinille ripustetuista, siellä täällä nojailevista taideteoksista ja ennen kaikkea sitä loistaa tilan haltijasta; kuvataiteilija Svetlana Ruohosta.
Olen käynyt Svetlanan ateljeessa ja galleriassa Jämsän Alhojärvellä, Hanisjärven upeissa maisemissa aiemminkin, ja joka kerta vaikutun yhtä syvästi. En pelkästään taiteilijan sydämellisyydestä, lempeästä olemuksesta ja lähestymistavasta, vaan myös itse taiteesta. Miten kauniisti, tarkasti ja herkästi joku osaakin maalata, välittää näkemystä ja tunnetta.
Svetlanan taidetta on saatu ihastella Jämsässä – sekä muualla Suomessa ja maailmalla – monissa yksityis- ja yhteisnäyttelyissä. Useat muotokuvat ja luonnosta inspiroituneet maalaukset ovat paikallisille taiteenystäville tuttuja. Itselleni ovat parhaiten vuosien varrelta jääneet mieleen muotokuvat; taidokkaat, ilmeikkäät kuvat lapsista, voimakkaat omakuvat, mutta myös herkät kukka- ja vesiaiheet.
Svetlana tunnetaan paitsi taidenäyttelyistä, myös opetustyöstä. Koulutuksen hän on saanut Pietarissa, arvostetussa taideakatemiassa, niin sanotussa Repinin yliopistossa, ja ennen Suomeen muuttoa hän myös opetti Pietarin taidelyseossa. Edelleen Svetlana jakaa mielellään osaamistaan muille, ja onkin jo useamman vuoden ajan järjestänyt kursseja niin lapsille kuin aikuisillekin.
Hanisjärven miljöö on tallentunut moniin tauluihin, ja taiteilijalle rakkaan elementin, veden, kuvaus jatkuu. Nyt työn alla on Päijänne. Ja itse asiassa Svetlanaa voikin onnitella, nimittäin Taike (Taiteen edistämiskeskus) on juuri myöntänyt hänelle työskentelyapurahan.
– Kesällä 2021 minulla on Korpilahden Höyry-galleriassa näyttely, mikä on aika iso projekti. Sitä tässä pikkuhiljaa valmistelen, teen luonnoksia ja suunnitelmia. Päijänne on aiheena kiehtova, ja se on monelle keskisuomalaiselle tärkeä. Olen ollut siellä saaressa maalaamassa ystäväni mökillä. Arvostan suuresti sitä kuinka suomalaiset pitävät huolta luonnosta, ympäristöstä ja veden puhtaudesta, ja tätä haluan korostaa maalauksissani. Ja itse asiassa Päijänne muistuttaa omia synnyinseutuni maisemia Venäjällä. Vesistö on lähellä sydäntäni.
Tämän kesän näyttelyiden suhteen kuviot ovat vielä osittain auki, johtuen koronaviruksen tuomasta epävarmuudesta. Kesäkuussa Keuruulla kuitenkin on avautumassa yhteisnäyttely, jossa Svetlana on mukana.
– Aiheena on metsä, joka on innoittanut minua hyödyntämään monenlaisia materiaaleja, kuten heiniä, lehtiä, tuohea jne. Olen ennenkin käyttänyt kollaasitekniikkaa, mutta nyt innostuin käyttämään sitä reilummalla kädellä.
Seinällä komeileva kettumaalaus on tästä hyvä osoitus. Sen pintastruktuuri näyttää todella kiinnostavalta heinineen ja korsineen.
Svetlanan tapa työskennellä näkyy ateljeessa monina erilaisina luonnoksina ja suunnitelmina. Joskus maalausteline tarvikkeineen siirtyy ulos, ja teos saa alkusykäyksensä siellä. Suunnitelmallisuus kuuluu prosessiin, vaikka lopputulos ei aina olisikaan ensimmäisen vision kaltainen. Tekeillä saattaa olla useampi työ samanaikaisesti, ideoita syntyy monitahoisesti, ja joskus joku maalaus saa olla hetken tauolla, odottamassa uusia ajatuksia.
Kun valmiita teoksia katsoo, tulee olo että jokainen siveltimenveto on juuri siinä missä pitääkin. Kuvassa on aina jokin rauha, vaikka se olisi kuinka energinen ja vauhdikas hyvänsä. Svetlana puhuu siitä, miten hänelle teoksessa olennaista on ilmavuus, että olisi jotain mikä imaisee mukaansa, ja jättää katsojalle myös tilaa tulkita.
– Dekoratiivinen puoli on toki tärkeä, mutta ennen kaikkea maalauksessa tulee olla ilmaa, tilaa hengittää. Elävyyttä, jotain mikä koskettaa.
Itseäni puhuttelee Svetlanan teoksissa juuri se, että niitä voi omissa ajatuksissa viedä mihin suuntaan vain, kaikkea ei selitetä puhki. Yksityiskohtia voi halutessaan jäädä miettimään; mitä ihminen tai eläin kuvassa katsoo, mitä värit kertovat, ovatko mallin kädet taputtamassa vai kenties avautumassa, onko kuvassa mukana musiikkia? Niin ja se valo maalauksissa. Se on ihmeellinen.
Tulevia näyttelyitä:
Laukaa, Taidekeskus Järvilinna. Myymäläntila 3.6.-5.7.2020
Metsämaa-kiertue, Visusti-hankeen yhteisnäyttelyt:
Keuruun museo 3.6.-2.7.2020 (avajaistapahtumaa ei pidetä)
Karstulan kunnantalon Galleria Himmeli 2.-30.9., avajaiset 1.9.
Jyväskylän kaupungin pääkirjasto 21.9.-9.10.2020
Taidenäyttely omassa ateljeessa Jämsässä heinäkuu 2020 (luultavasti, tämä vielä epävarmaa)
Höyry-galleria, heinäkuu 2021
Kulttuuritarinoita Jämsästä 
Yksi vastaus artikkeliiin “Taidemaalari Svetlana Ruoho: ”Teoksessa pitää olla tilaa hengittää””