Essi Jokinen: Terve, mieli (Basam Books 2020).
Heti ensivilkaisulta Essi Jokisen runokirja teki vaikutuksen. Ja mitä enemmän olen perehtynyt esikoiskokoelmaan Terve, mieli, sitä enemmän olen vaikuttunut. Nimittäin nämä runot kestävät helposti useammankin lukukerran. Aiheet ovat rankkoja ja koskettavia, mutta valoakin on.
24-vuotias Essi Jokinen on kotoisin Jämsästä, ja vaikka nykyinen asuinpaikka onkin Helsinki, on Jämsä edelleen osa elämää. Jämsässä tulee yhä käytyä, sillä perhettä asuu täällä. Vuonna 2016 kirjallisuustieteen yliopisto-opinnot kuljettivat Essin pääkaupunkiseudun hulinaan. Sittemmin pääaine on vaihtunut kognitiotieteeseen.
Essi kertoo, että kirjat ja kirjoittaminen ovat aina kuuluneet hänen elämäänsä, mutta runojen kirjoittaminen on aika uusi juttu. Aiemmin kirjoitusharrastus on ollut proosaa, kuten fantasiatarinoita.
– Tämän kirjan alkupiste on elämäni kriisitilanteessa, hetkessä jolloin tuntui ettei ulospääsyä ole. Tilanteen purkuprosessina syntyivät nämä runot, Essi sanoo ja lisää, että teos on kuitenkin fiktiivinen.
Kokoelman runot käsittelevät mielenterveysongelmien tematiikkaa; mielen hajoamista ja kokoamista, minuuden säröjä, pohtivat sitä mitä oikeastaan jää jäljelle, kun kaikki hajoaa. Takakannen runo luotsaa lukijaa kokoelman maailmaan:
ei kannata edes yrittää,
he sanoivat
sinulla ei ole mitään mahdollisuuksia,
jätä suosiolla tulevaisuuteen kaikki
vastasin:
koska kaikki on tässä, minulla ei ole tulevaisuutta
hengitän ja katson heitä silmiin
tai ainakin yritän
mutta heidän silmänsä ovat suljetut
kuten osaston ovet
Minuun, kuten Essin saaman palautteen mukaan moneen muuhunkin, aiheen käsittelyn rohkeus ja avoimuus tekevät vaikutuksen. Nyt ei kuorruteta tunnemössöllä mitään, vaan pyritään analyyttiseen, mahdollisimman paljaaseen tarkasteluun. Kun mieli särkyy palasiksi, pohditaan mitä kaikkea löytyykään, miten harhojen alta paljastuu illuusio joka tunnetaan nimellä minä. Aivan kaikki rakennetaan uudelleen, pala palalta, sana sanalta.
Kokoelmassa on monenlaisia runoja, myös proosallinen, tarinallinen ote kulkee mukana. Riemastuin siitä, miten vuoropuhelua on käytetty muun muassa näin:
Potilaan x ja hänen jalkojensa välinen keskustelu:
”Voisitteko te ystävällisesti pitää mut pystyssä?”
”Meitä pelottaa.”
”Luuletteko te että kouristeleminen vie teidät turvaan? Mä voin viedä teidät turvaan, jos te tottelette mua nyt.”
”Ei me osata kävellä. Se on niin vaikeaa.”
Ehkä siksi, että itse harrastan luovaa kirjoittamista, huomioni kiinnittyy erityisesti siihen, miten kirjoittaminen nousee oleelliseksi osaksi tematiikkaa. Runon puhuja purkaa oloaan tekstiin, luo itseään sen avulla, joskus myös kadottaa itsensä sanojen ja merkitysten syövereihin. Tekstin ulottuvuudet nousevat esiin monella tavoin.
anna sen tekstipuron virrata
merelle pääsee vain kirjoittamalla
kirjoitan siis järven
minä olen tekstuaalinen vesi
katso, minua ei voi irrottaa kontekstista
ihminen on vettä
ero mereen on vain mielessä
mieli on se roska
joka suodattaa ykseyden pois
yhteyden pois
Suosittelen lämpimästi tutustumaan Essin esikoiskokoelmaan, tarttumaan siihen avoimin mielin. Kirja on lainattavissa Jämsän kirjastosta, kunhan koronavirustilanteen aiheuttama sulku on ohitse.
Kursivoidut tekstiosiot ovat otteita Essi Jokisen runokirjasta Terve, mieli (Basam Books, 2020).
https://basambooks.fi/sivu/tuote/terve-mieli/2680155
Kulttuuritarinoita Jämsästä 