Timo Valtakoskelle teatteri on toinen koti

Timo Valtakoski:

Teatteria, koripalloa, politiikkaa ja psykiatriaa (2022).

Kun keväällä 2020 koronapandemia laittoi kapuloita rattaisiin toden teolla, istahti jämsänkoskelainen Timo Valtakoski tietokoneen ääreen ja alkoi kirjoittaa. Ajatuksena oli kirjata ylös muistoja ja tapahtumia, vaiherikkaita käänteitä, jotka eivät ihan heti lopu kesken. Edellisenä vuonna todettu syöpä oli myös osaltaan ohjannut ajatuksia oman elämän pohdintoihin. Niin syntyi keväällä 2022 päivänvalon nähnyt kirja, Teatteria, koripalloa, politiikkaa ja psykiatriaa, alaotsikkonsa mukaisesti muistoja ja muistikuvia elämän varrelta.

Ja kuten kirjan nimestäkin voi päätellä, on mies ollut monessa mukana. Tapaan Timon ja puolisonsa Arja Valtakosken Jämsänkosken teatteritalolla, ympäristössä joka on kummallekin erityisen tuttu ja tärkeä. Siellä on vietetty lukematon määrä hetkiä erilaisten produktioiden merkeissä, monenlaisissa eri tehtävissä. J+J Teatterin puheenjohtajana Timo toimi 16 vuotta.

– Seuraajaa ehdittiinkin tovi etsiä, kunnes Vesa Niinikangas otti homman hoitaakseen vuoden 2022 alusta. Tiedän, että joskus johtajasta voi tulla tulppa kehitykselle, ja koin että oli mun aikani jäädä pois. Tosin edelleen olen kuvioissa mukana, nyt taloudenhoitajan roolissa.

Kirjoittamisesta muodostui kiehtova prosessi, jossa muistoja pulpahteli lisää matkan aikana. Niitä virtasi esiin senkin jälkeen, kun kirja oli jo julkaistu.

– En ole kirjoittanut koskaan päiväkirjaa tai vastaavaa, tai harrastanut kirjoittamista. Mutta oli se kyllä mukavaa puuhaa. Huomasin, miten moni eri elämänalue lopulta kietoutuu yhteen. Hauskaa oli myös se, miten tämän myötä muisteltiin serkkujen kanssa menneitä, ja käytiin monia mielenkiintoisia keskusteluja.

Kirjan julkaisun aikoihin Timo täytti 70 vuotta, ja kertookin että on elänyt monia mullistusten aikoja. Yhteiskunnallinen kaari on ollut merkityksellinen aina lapsuuden kauppa-autojen ajoista nykyiseen tietotekniikan valtakauteen. Elämä on ollut hyvällä tavalla jännittävää – ja on sitä yhä. 

Kyseessä ei ole ensimmäinen Timon julkaisema kirja, sillä vuonna 2017 ilmestyi Punavangin kirjeenvaihto vuodelta 1918. Se koostuu Timon isovanhempien kirjeenvaihdosta. Itse asiassa se on kirjan toinen, muokattu painos, ensimmäinen tehtiin 2002 nimellä Sukuni suuri tarina.

Suku liittyy myös oleellisesti siihen, miten Turusta kotoisin oleva Timo päätyi teatteriin. Tai ei voida sanoa että päätyi, sillä hän kasvoi teatterin parissa. Molemmat vanhemmat, sekä isän vanhemmat, toimivat teatterissa, ja niin näyttämötaide oli olennainen osa lapsuutta ja nuoruutta.

Äiti, Ritva Valtakoski, esitti pääroolin Turun kaupunginteatterin My Fair Ladyssa 1962, ja heti seuraavana vuonna lavalla nähtiin Prinsessa Ruususessa myös pojat, Timo veljensä Juhan kanssa.

– Innostuin heti, se oli upeaa. Olin varma, että minusta tulee isona näyttelijä.

Toisin kuitenkin kävi, vaikka teatterin taikamaailma onkin kulkenut Timon matkassa tavalla tai toisella aina. Palo lavalle ei kuitenkaan ollut tarpeeksi kova, ja lääkärin opinnot veivät voiton. Vaikka vielä senkin jälkeen kun tieto lääkikseen pääsystä oli tullut, mielessä käväisi ajatus teatterikorkeakoulusta.

– Mutta en minä ole koskaan katunut valintaani. Olen kuitenkin saanut olla teatterissa mukana monin tavoin, vaikka siitä ei ammattia tullutkaan. Teatteri on toinen kotini.

Kun kysyn, mikä teatterissa kiehtoo, vastaa Timo heti, että läsnäolo. Vuorovaikutus, sekä omanlaisensa tunnelma on lähestulkoon maaginen.

– Ainakin täällä harrastajapuolella ilmapiiri on hyväksyvä ja positiivinen, toisia kannustetaan vilpittömästi. Se on hienoa.

Ei elo teatterin parissa toki aina ole ollut ruusuista, vastoinkäymisiäkin mahtuu mukaan. Himosteatterin aikoihin yhdistys velkaantui, ja töitä tilanteen tasapainottamiseksi on paiskittu paljon, ihan fyysisestikin. Velkaa nimittäin kuitattiin mm. Himoksen festarialueen siivoamisella.

– Hyvässä hengessä sitäkin tehtiin, myös sukulaisia saapui joskus talkoisiin. Mielenkiintoinen vaihe oli sekin, siitäkin selvittiin, Timo ja Arja muistelevat.

Kiinnostus teatteriin on Timoa ja Arjaa yhdistävä tekijä, tai yksi niistä monista tekijöistä. Alun perin he tapasivat töiden merkeissä 1975; Timo työskenteli apulaislääkärinä ja Arja sairaanhoitajaopiskelijana Törnävällä. Siitä alkoi yhteinen taival, myöhemmin kera kolmen lapsen.

Laaja mielenkiinto kulttuuria kohtaan on vienyt pariskuntaa teatterin lisäksi moniin konsertteihin, elokuviin, festareille, museoihin, tapahtumiin, näyttelyihin ja reissuille. Jämsän kulttuuripalveluita käytetään ahkerasti, ja aika usein suunnataan myös kaupungin rajojen ulkopuolelle. Kesällä nähtiin ikisuosikki Hassisen kone, ja syksyllä Jyväskylässä Pepe Willberg. Viimeisin teatterikokemus oli Lohjalla Sound of Music.

– Se oli ihan hyvä, tykättiin kun nuoria ja lapsia oli mukana. Jyväskylässä käytiin katsomassa Red Nose Companyn Aleksis Kivi, mikä oli aivan loistava!

Teatterin suhteen Valtakoskilla on monipuolinen maku. Timo mainitsee yhdeksi kaikkien aikojen suosikikseen Turun teatterin Seitsemän veljestä, joka on nähty monta kertaa. Oman paikkakunnan esityksistä esiin nousee muun muassa Himosteatterin Reteesti vaan vuonna 2006, joka keräsi valtavan määrän katsojia, noin 8 000.

Myös Hallin Janne -ooppera vuodelta 2007 herättää muistoja, sillä puheenjohtajan pestissä Timo aloitti edellisenä vuonna. Kyseessä oli iso produktio, joka opetti paljon.

– Erittäin vaikuttavia olivat esimerkiksi Minä olen Adolf Eichmann sekä Mies La Manchasta. Niin ja uusimmista tämän syksyn Mummun saappaassa soi fox oli aivan huikea, Arja kommentoi.

Pariskunta on nähty myös yhdessä lavalla; 60-vuotissyntymäpäiviensä kunniaksi he esittivät Turun murteella kirjoitetun Hilma ja Akseli -näytelmän.

Moni seikka kertoo siitä, miten teatteri on Timolle sydämen asia. Tämä tulee nopeasti ilmi niin kirjassa kuin keskusteluissakin. Teatteriin on suhtauduttu suurella palolla, antaumuksella ja rakkaudella. Joten voidaankin todeta, että Suomen Harrastajateatteriliitto myönsi Timolle hopeisen ansiomerkin tammikuussa 2022 todellakin hyvästä syystä.

Mutta mitä kaikkea muuta elämään on kuulunut; psykiatriaa, johtajuutta, koripalloa ja politiikkaa, onkin ihan toinen kertomus. Ja siitä kaikesta voi lukea vaikkapa kirjasta, jota voi ostaa suoraan Timolta, ja lisäksi se on saatavilla Jämsän kirjastosta.

Timo Valtakoski

Syntynyt 1.4.1952 Turussa

Vaimo ja kolme poikaa

Yleislääketieteen erikoislääkäri, psykiatri

Toiminut apulaislääkärinä Törnävän sairaalassa, terveyskeskuslääkärinä Kauhavalla ja Jämsänkoskella, Jämsän mielenterveyskeskuksen ylilääkärinä, Jämsän A-klinikan lääkärinä.

Useita luottamustehtäviä, mm. Jämsänkosken kaupunginhallituksen puheenjohtaja, Jämsänkosken kaupunginvaltuuston puheenjohtaja, maakuntavaltuuston jäsen, aluesairaalan liittohallituksen jäsen.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.